#3

Olin aivan paniikissa. Kuka hän oli? Mitä hän teki huoneessani?

”Jason, Jason, JASON!”- karjuin juostessani portaita alas. Jalkani sotkeutuivat viimeisellä portaalla ja kompastuin. Kömmin ylös lattialta, vilkaisin yläkertaan ja lähdin vaeltamaan pitkin taloa, etsien äitiä. Olin juuri avaamassa äidin ja isän makuuhuoneen ovea, kun yläkerrasta kuului tömähdys. Minä hermostuin. Nyt saa riittää. Menin keittiöön, nappasin paistinpannun ja juoksin portaiden juureen. Kun lasken kolmeen, juoksen nopeasti  ylös huoneeseeni ja lyön pojalta tajun kankaalle. Yksi. Kaksi. Kolme. Nyt. Portaat ylös ja potkaisin oven auki, huoneessa ei ollutkaan hän. Kiljuin ja huidoin käsilläni kun sähähdin:

”Isä, mitä sinä oikein teet?! ”

”Samaa voisi kysyä sinulta” –Isä naurahti ja osoitti paistinpannua joka roikkui kädessäni.

”No ajattelin tässä lettuja ruveta paistamaan, mitäs luulet! Säikähdin kun joku täällä hiippailee yläkerrassa” –Sanoin ja loin vihaisen katseen häneen. Jatkoin:

”Eikö sinun pitänyt olla työmatkalla vielä loppuviikon? –Ihmettelin ja katseeni vaelteli huoneessa. Jokin oli pielessä. Lopulta katsoin isää, joka kaiveli vaaleanruskeaa salkkuaan. Isällä oli lyhyet mustat hiukset ja tummansiniset silmät. Hän oli hyvin ruskettunut. Olin perinyt isältäni hiukset, mustat ja paksut. Silmäni olivat äitini, vihreät kuin smaragdit. Isä nosti katseen ja hänen silmänsä loistivat:

”Sain vapaata, joten tulin etuajassa.” Nyökkäsin. Tunnistin tuon ilmeen, isä salasi jotakin.

Kuulin askeleet takanani ja tunnistin ne äidin omiksi. Äiti huhuili:

”Emilyy, kulta, laitoin laukun eteiseen et ole ottanut sitä, oletko huoneessasi?” Äiti raottaa ovea nähdäkseen huoneeseeni ja huomaa minut. ”Emily miksi kuppaat täällä?” Hän hiljenee huomatessaan isän ja katsoo häntä vieläkin kuin vastarakastunut ”James! Miten olet jo täällä?” Äiti kirmaa suoraan isän luokse, hyppää hänen syliinsä ja suukottaa. Isä halaa äitiä ja kuiskaa:

”Minulla oli ikävä sinua, Mary”
”Minullakin sinua James”

”Sain vapaata, joten tulin etuajassa”

Äiti irrottautui isän otteesta juuri sen verran että pystyi katsomaan häntä suoraan silmiin.

”Selvä, sehän on hienoa!” – Äiti hihkaisi. Ei voi olla totta. Miten äiti voi olla noin sinisilmäinen. Eikö hän huomaa, ettei tuo ollut koko totuus.

Äiti ja isä lähtivät alakertaa kohti, samalla höpöttäen säästä ja päivän ohjelmasta. Kuulin Jasonin vihaiset tööttäykset. Takaisin todellisuuteen.  Laukkuni odotti eteisessä. Riuhtaisin sen olalleni. Kun astuin ulos, tuuli pörrötti jo sotkuista nutturaani ja nosti vaarallisesti mekon helmaa. Se ei ollut paras vaihtoehto tänään. Jason näytti hermostuneelta, hän pyöritteli avaimia kädessään ja naputti sormellaan rattia. Tömähdin Bemarin istuimelle ja Jason kaasutti pihasta.

”Mikä voi kestää noin kauan? Olemme jo vartin myöhässä.” - Jason sanoi ja katsoi tiukasti tietä eteenpäin. Hän ajoi todella lujaa. Jason vaihtoi vaihteen. Katsoin hänen reittään, kun hän painoi kaasua. Käänsin pääni ja katsoin ikkunastani ulos.

”Minulla oli hiukan ylimääräisiä viivytyksiä” – sanoin.

”Millaisia?”

”Isä tuli kotiin”

”Eikö hänen pitänyt tulla myöhemmin?”

”Piti”

”Emily, onko kaikki hyvin? Jokin painaa sinua.” –Jason hidasti vauhtia, jotta voisi kääntää katseensa minuun. Hieroin käsivarttani. Käänsin katseeni Jasoniin ja otin päättäväisimmän ilmeeni.

”On, kaikki on hyvin.”

Kurkottauduin suutelemaan Jasonia hellästi. En aikonut kertoa Jasonille huoneessani olleesta pojasta. Halusin selvittää ensin mistä oli kyse. Ojensin kättäni ja käänsin radion päälle. Jason ojensi kättään ja tartuin siihen.

”Minä rakastan sinua”

”Minäkin sinua”

#2

Ajoimme pitkin rantakatua kohti keskustaa. Liu´utin sormenpäitäni pitkin ikkunan alareunaa ja katselin ohi vieriviä maisemia. Uni palasi mieleeni. Silmiini alkoi piirtyä kuva pojasta. Pojasta jolla oli pikimustat silmät. Silmät hehkuivat uhkaa, mutta jokin niissä sai mieleni rauhoittumaan.

”No, mitä mietit?” – Jason kysyi.                                                                                                          

Hätkähdin hereille haaveistani.

”En mitään. Minne meidän piti mennä?” – Sopersin ja yritin vaihtaa puheenaihetta.

Jason vaihtoi vaihdetta ja suuntasi moottoritielle. Hän laski kätensä reidelleni ja katsahti minuun päin pikaisesti.

”Eikö rouva Stewart sanonut, että kaikkien piti tulla kymmeneksi tivolin eteen.” – Jason vastasi ja katsoi minua uudelleen hieman huolestuneen näköisesti, ”Onko kaikki varmasti hyvin?” hän lisäsi. Samalla hän vilkaisi kelloa joka kertoi meillä olevan vielä 10 minuuttia aikaa.

Käännyin katsomaan häntä ja nyökkäsin vastaukseksi. Yritin kurottaa laukkuani jalkatilasta jonne olin sen laskenut. Sormeni hapuilivat vain ilmaa.

”Jason! Laukkuni jäi! Meidän on pakko hakea se!” – huudahdin.

”Voi helvetti. Me myöhästytään! Stewart  tappaa meidät.” – Jason vastasi hieman hermostuneesti, mutta käänsi kuitenkin Bemarinsa seuraavasta rampista ylös.

Rouva Stewart vihasi minua muutenkin, joten yksi myöhästyminen ei minua enää haitannut. Stewart oli historian opettajani, eikä historia ollut mitään vahvinta osaamisaluettani. Olin reputtanut lähestulkoon kaikki historian tentit.

”Saanko soittaa puhelimellasi äidille? Hän voisi tuoda laukkuni ovelle. Emme ehkä myöhästyisi niin paljon.” – Kysyin ja katsoin varovasti Jasoniin.

Jason kaivoi kännykkänsä taskustaan ja laski sen käteeni. Avasin lukituksen ja huomasin uuden viestin tulleen. Viestin Juliettalta. Kuka Julietta oli? Uteliaisuuteni heräsi ja minun oli pakko katsoa viesti.

Asia hoidettu.

Asia hoidettu? Mitä se muka tarkoitti? Siirryin kuitenkin kiltisti luetteloon ja valitsin äidin numeron. Selitin pikaisesti äidille asian ja tökkäsin kännykän takaisin Jasonille.

Kaarroimme pihaan. Avasin turvävyön pikaisesti ja ponkaisin ulos autosta.

”Odota tässä, tulen pian.” – huikkasin vielä Jasonille.

Huomasin ulko-ovemme olevan raollaan. Äiti ei koskaan jättänyt ovea auki. Varsinkaan silloin kun isä oli työmatkalla.

”Äiti? Äiti?! Onko täällä ketään.” – huhuilin.

Vastausta ei kuulunut. Kävelin hiljaa ensin keittiöön ja sitten olohuoneeseen. Talo oli tyhjä. Samassa yläkerrassa lattia narahti. Jähmetyin paikalleni.

”Jason? Oletko se sinä?!” – huusin ja kävelin portaiden juureen.

En tosiaankaan ollut mikään kiljuva pikkutyttö. Halusin ottaa selvää mistä narahdus oli peräisin. Kävelin päättäväisesti oveni taakse. Narahdus kuului uudelleen. Otin oven vieressä olevalta pikkupöydältä äidin Thaimaasta tuoman minipatsaan käteeni ja riuhtaisin oven auki. Silmäni osuivat suoraan parvekkeen ovelle. Ovella seisoi poika. Pojalla oli mustat tiukat farkut ja valkoinen t-paita, jonka päällä oli musta nahkatakki. Nahkatakin huppu oli vedetty syvälle päähän. Jalassa hänellä oli mustat risat tennarit. Poika huomasi minut. Katsoin häntä suoraan silmiin. Hänellä oli pikimustat silmät. Minipatsas tipahti lattialle ja vieri sänkyni alle. Poika virnisti. Hän näytti tutulta, en vain tiedä miksi.

”Tuollako meinasit puolustautua?”- hän naurahti, kun seurasi katseellaan patsasta. Ääneni särähti kun huusin hänelle:

”Siis en minä.. tai siis se oli ensimmäinen asia minkä löysin ja miltä minun pitäisi puolustautua?” katsoin häntä vielä hetken ja jatkoin:

 ”Hei! Kuka helvetti sinä olet!? Mitä teet minun huoneessani?!”

Poika hymyili seksikkäästi ja katosi parvekkeen ovesta. Juoksin ovelle ja yritin etsiä katseellani häntä. Hän oli poissa.

#1

Kävelin hitaasti eteenpäin. Allani oleva polku kapeni ja pimeys kasvoi ympärilläni. Olin metsässä. Päälläni oli ainoastaan valkoinen silkkimekko. Tuntui kuin tuuli olisi näyttänyt minulle tietä. En nähnyt eteeni. Samassa mekkoni tarttui johonkin, jonka seurauksena kaaduin maahan. Nostin katseeni ja siinä hän taas oli. En nähnyt kasvoja. Ainoastaan kirkas valo puki häntä, joten yksityiskohdat oli vaikea erottaa. Nousin hitaasti ylös. Kurotin käteni kohti hänen kasvojaan. Ja niin kuin joka helvetin kerta, hän oli poissa.

”Emily herää! Jason tuli!” – kuulin äitini huutavan. Nousin hitaasti istumaan. Tiesin että minulla oli vielä aikaa laittaa itseni kuntoon, sillä äiti tarjoaisi lempipojalleen teetä, niin kuin aina. Pitkät mustat hiukseni olivat liimautuneet selkääni. Oloni oli tukala. Näin samaa unta jo toista viikkoa. Halusin tietää mitä uni merkitsi, mutta joka kerta se päättyi samaan kohtaan. Kohtaan jossa hän katosi. Nousin ylös sängystä ja kävelin peilin eteen. Katsoin itseäni, oli jo syksy, mutta rusketukseni alkoi vasta näkyä. En pitänyt vartalostani, vaikka en ollutkaan mikään lihava, en vain pitänyt siitä. Jalkani olivat melko lihaksikkaat intohimoni surffauksen ansiosta.  Katsoin surfilautaani ja pystyin jo haistamaan meren suolaisen tuoksun ja tuntea tuulen viileyden vasten kasvojani. Uppouduin haaveisiini enkä huomannut Jasonin tulleen viereeni. Havahduin kun hän otti minua kädestä ja veti itseään vasten. Jason oli pitkä ja erittäin komea, hänellä oli täydellisen sotkuiset vaaleat hiukset ja lihaksikkaat käsivarret. Päällään farkkusortsit ja valkoinen T-paita. Katsoin hänen luonnottoman sinisiin silmiin jotka syvenivät mitä lähemmäs pupillia mentiin. Rakastin noita silmiä. Rakastin tätä poikaa. Jason silitteli hiuksiani ja veti minua lähemmäs. Hän suuteli hellästi otsaani ja liu`utti huulensa alas huulilleni. Antauduin siihen tunteeseen ja uni pyyhkiytyi heti mielestäni. Jason kaappasi minut syliinsä ja laski sängylleni.

”Jason ei, äiti on kotona. Sitä paitsi meillä ei ole hirveästi aikaa.” – yritin sanoa suudelmien välissä.

”Totta.” – Jason sanoi virnistäen ja nousi päältäni.

Kömmin ylös ja suuntasin vaatekaapille. Pujotin päälleni lempimekkoni. Kipitin kylpyhuoneeseen. Laitoin hiukseni sottaiselle nutturalle ja sipäisin huuliini punaa. Katsoin vielä lähtiessäni kylpyhuoneen peiliin.

”Oletko jo valmis?” – Jason kysyi ja kurkisti kylpyhuoneeseen.

Käännyin ympäri ja nyökkäsin vastaukseksi. Jason tarttui käteeni ja menimme alakertaan. Äiti kuunteli musiikkia ja pyörähteli sen tahtiin. Äidillä oli pitkät oranssit kiharat hiukset ja pisamia kasvoissaan. Päällään hänellä keltainen hellemekko jossa oli kukkia. Äiti rakasti niitä. Huomasin pöydällä uusia kukkia ja katsahdin Jasoniin. Hän nyökkäsi. Äiti huomasi meidät, lopetti tanssahtelun ja hymy levisi hänen kasvoilleen:

”Oi sieltähän ne söpöläiset tulee! Jason, haluaisitko vielä lättyjä ja lisää teetä? Vai haluaisitko palan piirakkaa? Tai vaikka kaksi?”

”ÄITI, meillä on kiire” – huudahdin ja lähdin eteiseen. Heitin farkkutakin päälleni ja sujautin balleriinat jalkaan. Jason jäi juttelemaan äidille. Avasin oven ja kevätaurinko lämmitti heti poskiani. Näin Jasonin mustan Bemarin ja suuntasin sen luokse. Nojailin hetken sitä vasten ja nautin auringosta, kunnes Jason vihdoin saapui . Löin häntä leikkisästi mahaan ja tunsin hänen lihaksensa. Hän nappasi minut syleilyynsä ja suuteli kaulaani.

”Kulta, meillä on jo kiire”- Jason hymähti ja avasi auton ovet.

Hyppäsin pelkääjänpaikalle. Aloin kiskoa turvavyötä ja Jason nauroi minulle. Näytin hänelle kieltä. Jason nosti kytkintä.