#7

"Mitä helvettiä tuo oli olevinaan?" Ivy kysyi ärtyneesti harppoessaan perässäni kohti ravintolatelttaa. En vastannut, sillä meillä oli oikeasti kiire. En todellakaan halunnut myöhästyä tällä kertaa. Pujottelin väkijoukon keskellä kohti telttaa. Ivy tarttui lujasti kiinni kädestäni ja käänsi minut ympäri. 
"Emily! Mikä sinulle tuli? Yrittikö Jason soittaa?" Silloin vasta tajusin, etten edes ollut katsonut kuka minua yritti tavoittaa. Aloin kaivaa laukkuani, jonne kännykkäni olin hetki sitten työntänyt. Lopulta sain kännykän käteeni. Jason oli soittanut ja laittanut viestin. 
"Työjuttuja. Nähdään illalla." - luin viestin ääneen. Katsoin Ivyyn päin. Ivyn kasvoilta näki, kuinka hän sääli minua. Miksi hän sääli minua? 
"Emily, oletko kunnossa? Näytät kalpealta." 
"Olen! Hyvänen aika olen. Hänellä on vain jotain työjuttuja." Lähdin päättäväisesti kohti ravintolaa. Jasonilla ei koskaan ollut mitään työjuttuja. En edes tiennyt että hän oli töissä. Tiesin, että tämä "työjuttu" liittyi Juliettaan. Olin aivan varma.
Ravintolateltan eteen oli saapunut lähes koko meidän koulu. Stewart huhuili ryhmäänsä aivan teltan oven suulla. Yritin raivata tietäni sinne, Ivy aivan perässäni. Stewartin näkökenttään saapuessamme hän virnisti ivallisesti ja sanoi: 
"Kaskas, olette jopa ajoissa." Hän ojensi meille ruokaliput ja jatkoi: "Eiköhän kaikki ole jo tässä, kun Emilykin on jo paikalla. Pöytä numero 55B on varattu meille." Kaikki ryntäsivät sisälle, Stewart järjestystä rääkyen perässä. Jättäydyimme Ivyn kanssa joukon hännille, mahdollisimman kauas Stewartista. "Hän ei sanonut mitään Jasonista" - ajattelin ääneen ja Ivy kääntyi minua kohti. "Ehkä hän ei edes tajunnut Jasonin puuttuvan." 
"Voi kyllä tajusi, hänhän pitää niin tiukkaa järjestystä oppilaistaan. Jason sattuu olemaan hänen lempioppilaansa." Ivy tarttui minua kädestä ja sukelsimme sisälle telttaan.
Teltta oli koristeltu upeasti. Paikka näytti aivan viiden tähden ravintolalta. En ymmärtänyt kuka oikeasti jaksoi nähdä näin paljon vaivaa muutaman päivän takia. Koristelu oli maksanut varmasti enemmän kuin monen ravintolan vuoden tulot. Lattia olipeitetty kokonaan valkoisella yhtenäisellä matolla. Pöydät olivat lähes kokonaan lasia ja tuolit oli päällystetty valkoisilla päällysteillä. Teltan katosta oli asennettu roikkumaan muutama suuri kristallikruunu. Jokaisessa pöydässä oli kaunis pöytäliina ja kynttilä. Tarjoilijat seisoivat suorassa rivissä ja ohjasivat meitä oikeisiin pöytiin. 
"Vau. Paljon luulet tämän maksaneen." - kuiskasin Ivylle. En saanut vastausta, sillä Ivy tuijotteli ympärilleen yhtä hämmentyneenä. 
"Varmasti enemmän kuin koskaan tulen tienaamaan tivolista saamallani palkalla." Käänsin katseeni sivulle. Brandon seisoi vieressäni. 
"Eikö sinun pitäisi hoitaa kojuasi?" - katsoin häntä hieman närkästyneesti, sillä poika oli aiheuttanut jo tarpeeksi ongelmia tänään. Brandon naurahti. 
"Oletko koskaan kuullut vaihtovuoroista? Kai minunkin täytyy joskus syödä." Brandon katsoi minua syvälle silmiin, virnisti ja katosi ihmisten sekaan. Yritin etsiä häntä vielä katseellani, mutta eteeni rantautui taas uusi ihmisjoukko. 
Kelle sinä puhuit?" - Ivyn ääni keskeytti etsintäni. Katsoin pikaisesti Ivyyn. "Brandonille. Teimme häneen niin lähtemättömän vaikutuksen ettei hän voi jättää meitä rauhaan." Purskahdimme Ivyn kanssa molemmat nauruun. Nauru loppui kuin seinään Stewartin katsoessa meitä murhaavasti. 
"Teimme tosiaan" - Ivy katsoi minua vielä virnistäen.
           Ruokailun jälkeen, Stewart kokosi meidät kaikki vielä kerran yhteen ja antoi meille luvan lähteä. Monet jäivät vielä tivoliin tai lähtivät kaupungille. Suuntasimme Ivyn kanssa parkkipaikalle. 
"Millä ajattelit mennä kotiin? Tai siis etkös tullutkin Jasonin kyydissä?" Ivy kysyi kun saavuimme parkkipaikalle. 
"Isän pitäisi tulla hakemaan." Ivy näytti hämmästyneeltä. 
"Eikö hänen pitänyt tulla kotiin vasta ensi viikolla?" 
Nyökkäsin vastaukseksi ja kaivoin laukustani pienen peilin. Kurkkasin peiliin ja korjasin hieman meikkiäni ja nutturaani. Vedin mekkoa alemmas ja hymyilin Ivylle. Ivy katsoi minua ja kurkottautui halaamaan. 
"Älä Jasonista huoli. Kyllä hän kertoo sinulle mistä on kyse" - hän kuiskasi korvaani. Irrottauduin otteesta ja nyökkäsin Ivylle uudestaan. 
"Minulla on loistava idea! Kuulin, että Susan järjestää bileet. Hänen vanhempansa ovat matkalla. Voitaisiin mennä tarkistamaan ne bileet? Mitäs sanot!" Hauskanpito Ivyn kanssa kuulosti kieltämättä hyvältä. 
"Emily kiltti voidaanko mennä?" - Ivy aneli ja katsoi minua suoraan silmiin mitä lutusin koiranpentuilme kasvoillaan. Ivy osasi tehdä ilmeen hyvin. 
"Hyvä on. Mennään juhlimaan!" Ivy hyppäsi syliini ja suukotti otsaani. 
"Jes! Emily tästä tulee hauskaa!"